Tietokoneavusteisen älykkyyden eli tekoälyn historia juontaa juurensa 1900-luvun alkupuolelle. Jo 1950-luvulla alan pioneereina toimineet tutkijat loivat ensimmäisiä ideoita koneiden älykkyyden simuloinnista. Vuonna 1956 järjestetty Dartmouth-konferenssi voidaan nähdä tekoälyn virallisen alkuna. Varhaiset vuosikymmenet keskittyivät perusasioiden, kuten pelitekoälyjen ja logiikan, kehittämiseen. 1960- ja 1970-luvuilla tekoälyä ympäröi suuri innostus, ja monet algoritmit ja käsitteet, kuten symbolinen tietojenkäsittely ja asiantuntijajärjestelmät, näkivät päivänvalon. Kuitenkin alkuaikojen optimismi vaihtui pettymykseksi, kun tekoälyn kehittäminen osoittautui monimutkaisemmaksi kuin aluksi ajateltiin. Tämä johti ns. tekoälyn talvenä tunnettuun ajanjaksoon, jolloin rahoitus ja kiinnostus alaa kohtaan vähenivät.
1980-luvulla koneoppimisen uudet menetelmät, kuten neuroverkot, alkoivat herättää uutta kiinnostusta tekoälyyn. Koneoppiminen keskittyi mallintamaan tietokoneiden kykyä oppia tehtäviä datasta. Kuitenkin edistys oli edelleen hidasta rajoitettujen tietokoneresurssien vuoksi.
2000-luvun alusta lähtien teknologian kehittyminen, lisääntynyt datan saatavuus ja tehokkaammat laskentaresurssit ovat mahdollistaneet tekoälyn voimakkaan nousun. Erityisesti syväoppiminen on ollut vallankumouksellinen läpimurto, joka on mahdollistanut vaikuttavia saavutuksia kuten kuvantunnistus, puheentunnistus ja luonnollisen kielen käsittely.
Nykyään tekoäly on laajalti käytössä monilla aloilla, kuten terveydenhuollossa, liikenteessä, viihteessä, ja liiketoiminnassa. Vaikka suuria edistysaskelia on otettu, monet haasteet, kuten tekoälyn eettiset näkökohdat ja yleinen ymmärrys siitä, miten tekoäly toimii, ovat edelleen tärkeitä keskustelunaiheita.
Lähde: CHATGPT